Tänä päivänä emojeihin törmää kaikkialla. Ne ovat niin arkipäiväisiä, niin keskellä kuvaa, ettemme huomaa enää kysyä, millaisia tarkalleen ottaen ovat ne viestit, joita emojeilla välitämme ja millaista viestintää emojit edustavat.
Vaikka katseemme emojien suuntaan on ylimalkainen ja pikemmin tarkentumaton kuin analyyttinen, on selvää, että emojit ainakin jakavat mielipiteitä. Emojeihin kriittisesti suhtautuvat saattavat ajatella, että ne köyhdyttävät kieltä. Kun viestin sävy ilmaistaan kuvakkeella, ei kirjoitetun tekstin syvempiin merkityksiin – rivien väleihin – enää kiinnitetä samalla tapaa huomiota. Emojeihin suopeasti suhtautuvat saattavat tulkita kuvallisen kommunikoinnin tismalleen päinvastoin, siten että emojit nimenomaan rikastavat viestintäämme. Niiden avulla on helppoa tuoda viestiin tasoja, joita niissä ei muutoin kenties lainkaan olisi.
Kolmas näkökulma on, että nämä näennäisesti vastakkaiset puolet itse asiassa puhuvat toistensa ohitse, että emojeille löytyy luontevia ja vähemmän luontevia paikkoja.
Olisi esimerkiksi vaikea ajatella emojeita pidempään tekstimittaan, jossa kirjaimilla ja ajatuksilla on tilaa hengittää: tässäkin blogikirjoituksessa emojien käyttö saattaisi vaikuttaa useimpien mielestä tyylirikolta. Tätä vastoin lyhyemmässä formaatissa kuten Twitterissä, LinkedInissä, jne, emojit tuovat kaivattua ekonomiaa. Kaikesta päätellen emojeille on tilausta ja käyttöä. Mutta voivatko kaikki silti käyttää niitä? Tarkastelen tässä blogikirjoituksessa emojeita paitsi kulttuurisena ilmiönä myös viestinnän välineenä.
Kuva: J-Phonen (myöhemmin SoftBank) vuonna 1997 julkaisemat ensimmäiset nykymuotoiset emojit. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että J-Phonen julkaisemassa ensimmäisessä emoji-setissä ei ole mukana klassista smiley-hymiötä, eikä smileytä löydy vielä NTT DoCoMonkaan laajennetusta ja värit saaneesta emojipäivityksestä. Kuva: Emojipedia.
Emojin juuret ulottuvat vuosien taakse
Emoji-sana on foneettinen yhdistelmä kolmesta japanin kanji-kirjoitusmerkistä: 絵 ”e” (kuva), 文 ”mo” (kirjoittaa) ja 字 ”ji” (merkki). Emojit ovat siis sananmukaisesti käännettyinä kuvakirjoitusmerkkejä.
Emojeilla on yllättävän pitkät juuret. Emojien esikuvana toimineet hymiöt kehitti Scott Fahlman vuonna 1982, ja hymiöiden pohjaideana olleen pelkistetyn smiley-hahmon vastaavasti suunnitteli amerikkalainen taiteilija Harvey Ross Ball jo vuonna 1964. Vaikka emojien kaltaisia hymiöistä kehitettyjä piktogrammeja oli ollut olemassa ennen vuotta 1997, pidetään tätä vuotta nykymuotoisten emojien alkupisteenä.
Emojit ovat alusta saakka edustaneet ekonomiaa paitsi kommunikaation myös tekniikan kannalta katsottuna.
Ensimmäiset nykymuotoiset emojit kehitettiin tekstiviestialustalle 12 x 12 pikselin formaattiin: emojin oli saatava muotonsa ja merkityksensä 144 pikselin kautta. Kevyet emojit eivät kuormittaneet päätelaitteiden muistia tai ryöstäneet tietoliikennekaistaa, ja mikä olennaisinta, ne mahdollistivat monipuolisemman viestinnän 250 merkkiin rajoitetussa tekstiviestiympäristössä.
Tekstiviestiformaatin näkökulmasta on varsin luontevaa, että emojien kehitystä ajoivat ensi vaiheessa puhelinoperaattorit. Ensimmäisten tekstiviestiemojien lanseeraus tapahtui vuonna 1997 japanilaisen operaattorin J-Phonen kautta (myöhemmin operaattori vaihtoi nimensä SoftBankiksi). Tärkeänä veturina emojien kehityksessä voidaan pitää niin ikään japanilaista NTT DoCoMoa, jonka vuosina 1998–99 julkaisema 176 emojin setti on otettu jopa New Yorkin nykytaiteen museoon MoMAn kokoelmiin.
NTT DoCoMon 1999 julkaisemat, Shigetaka Kuritan suunnittelemat 176 emojia. Kuva: MoMA
Emojit säilyivät 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen ajan pitkälti japanilaisena ilmiönä, ainakin mobiilialustoilla. Länsimainen yleisö sai alustavaa otetta ilmiöstä, kun MSN Messenger toi emojeita muistuttavat hymiöt alustalleen 2003, ja kun Google aloitti japanilaisten emojien konversion Unicode-ympäristöön 2006. Emojien maailmanvalloituksen kannalta virstanpylväänä voidaan pitää vuotta 2011, jolloin Apple lanseerasi emojit iOS-käyttöjärjestelmäänsä maailmanlaajuisesti. Apple oli tuonut emojit puhelimiinsa kolme vuotta aikaisemmin, mutta ainoastaan Japanin markkinoilla ja yhteistyössä SoftBankin kanssa. Applen peliliikkeen jälkeen 2011 emojit ilmestyivät globaalisti myös Android-alustalle.
Emojit kypsyvät globaaliksi kieleksi
Emojien semiotiikasta kirjoittaneen Marcel Danesin (1) mukaan emojikommunikaation kypsyys saavutettiin vuonna 2015, jolloin emojien taustalla olevan Unicode-merkistöstandardin päivitys laajensi reippaasti emojien määrää ja mahdollisti muun muassa emojien ihonvärien variaatiot. Viimeistään tällöin emojit löysivät tiensä viestintään, markkinointiin ja mainontaan, unohtamatta poliittisia kampanjoita.
Emojien noususta kertoo myös se, että samana vuonna maailman arvostetuimpiin kieliauktoriteetteihin lukeutuva Oxford Dictionary valitsi emojin nimeltä Face with Tears of Joy vuoden sanaksi. Oxford Dictionary taisi osua asian ytimeen: tätä emojia on käytetty Emojitrackerin mukaan tähän päivään mennessä Twitterissä yli 38 miljardia kertaa, ylivoimaisesti eniten. Kaikkiaan Twitter-seuranta viittaa siihen, että emojeita käytetään ensisijaisesti positiivissävytteiseen viestintään: Emojeilla kommunikoitavaa tunneilmastoa Twitterissä monitoroivan Sentiments of Emojis -sivuston mukaan tyypillisesti kaksi kolmasosaa käytetyistä emojeista on lataukseltaan yksiselitteisen positiivisia.
Emojien käyttö on valtavirtaistunut ja ammattimaistunut, ja niillä useimmiten ajatellaan viestittävän positiivisia, tsemppaavia asioita. Pidetään kuitenkin mielessä, että yksi kolmasosa emojiviestinnästä on jotain muuta kuin positiivista. Adobe 2021 Global Emoji Trend Reportin mukaan punainen sydän -emoji on kolmanneksi vähiten hyväksyttävä työpaikoilla tapahtuvassa viestinnässä. Entistäkin mielenkiintoisemmaksi asian tekee se, että Emojitrackerin mukaan tämä emoji on maailman toiseksi suosituin Twitterissä.
Totuus on tuolla ulkona. Tälläkin hetkellä kulmahuoneissa pohditaan, millaisia merkityksiä tällä tai tuolla emojilla on ja liittyykö niiden käyttöön uhkia vai mahdollisuuksia. Tai pitäisi pohtia, vaan kuinka lienee asian laita?
Keskustelu emojeista on Suomessa vähäistä
Emojien suosioon nähden keskustelu niiden käyttötavoista on Suomessa melko vähäistä. Muutamina harvoina vastaesimerkkeinä voidaan mainita Talouselämän (23.9.2021) artikkeli, jossa pohdittiin, sopisiko yritysjohtajan käyttää viestinnässään emojeita. Juttuun haastatellulle Ben Hughesille emojit ovat ”yksi merkittävimmistä muutoksista kirjoitettuun tekstiin sataan vuoteen”. Jutussa nostetaan siis iso peukalo emojeille, mutta muistutetaan että niiden tulkinta ei aina ole yksiselitteinen: työympäristöihin voi muotoutua myös paikallisia tapoja käyttää ja ymmärtää emojeita.
Myös Minna Pyhälahti Kotimaisten kielten keskuksesta (Kotus) varoittaa blogikirjoituksessaan emojien monitulkintaisuudesta – huolimattomasti valittu emoji voidaan tulkita väärin esimerkiksi asiakaspalveluviestinnässä. Pyhälahti kuitenkin huomauttaa, että emojeille on yhä enemmän tilausta varsinkin nuoremman väen keskuudessa: heille viesti ilman ainuttakaan emojia jättää helposti tylyn vaikutelman.
Pyhälahden ulostulo on ennemmin henkilökohtainen kuin virallinen. Vaikka Kotimaisten kielten keskuksen tehtävä on kehittää, tutkia ja valvoa käyttämäämme kieltä, emojien käyttöä Kotus ei tutki tai valvo. Eivätkä emojit liene muidenkaan vastaavien kieli-instituutioiden suurennuslasin alla. Kansallisten kieliauktoriteettien puuttuessa emojit ovat aidosti globaali kielipeli, jossa merkityksistä taistellaan väsymättömästi. Emojien käyttöön liittyy siten paitsi jatkuvaa kielellistä uudelleenjärjestymistä myös auktoriteetin tavoittelua emojien merkitysten ja viestinnällisten roolien määrittämiseksi.
Lauri Heikkisen Jyväskylän yliopistossa tehdyssä kieli- ja viestintätieteiden pro gradussa tutkittiin ymmärtävätkö kommunikoijat toistensa viestintää samalla tavoin.
”– käyttäjät tulkitsevat tutkitut emojit hyvin samalla tavalla ja käyttävät niitä samankaltaisiin tarkoituksiin. Tutkitut emojit viestivät ironiaa, huvittuneisuutta, jännitystä, pelkoa ja ivallisuutta, mutta käyttäjien kuvailemissa merkityksissä oli myös hienovaraisia nyansseja, kuten millaista huvittuneisuutta tai pelkoa ne ilmaisevat. Merkitysten tulkinnanvaraisuuden ja monimuotoisuuden takia emojeilla viestimisessä on myös mahdollisuus väärinymmärryksien syntymiseen. Emojit Twitchissä paljastuivat kuitenkin hienovaraisiksi ja tehokkaiksi työkaluiksi digitaalisen kommunikaation kontekstissa.”
Alakulttuurit ja emojien oikeanlainen käyttö
Varsinaista ainoaa ja oikeaa tapaa käyttää emojeita osana viestintää siis ei ole, vaan sopivin käyttötapa vaihtelee sen perusteella, millainen organisaatio tai henkilö kirjoittaja on ja millä alustalla sekä millaisessa yhteydessä hän emojeita käyttää. Kevyemmissä viesteissä emojien käyttö on selvästi hyväksyttävämpää, mutta myös yritysten osalta käyttöä on vuosien varrella selvästi lisätty.
Esimerkiksi ammattilaisten verkostoitumiskanavassa LinkedInissä moni käyttäjä lisää vähintään yhden emojin julkaisuunsa joko kertomaan tunteesta tai mielialasta. LinkedInin käyttäjät hyödyntävät hymiöitä ja merkkejä myös käytännöllisempiin tarkoituksiin, kuten luettelomerkkinä tai selkeyttämään ja ryhmittelemään tekstiä. Emojit toimivat sosiaalisessa mediassa katseen apuna kuljettaen lukijan huomiota sisällöntuottajan haluamalla tavalla. Yritysviestinnässä suositaan brändiväreihin sointuvia asiallisia emojeita.
Vaikka emojien koetaankin tuovan pääasiassa lisää selkeyttä nopeasti selattavaan sosiaalisen median virtaan, niiden liiallinen käyttö vie asiantuntijasisällöltä myös uskottavuutta. Useita peräkkäisiä ja virkkeen keskelle sijoitettuja emojeita kannattaa välttää saavutettavuudenkin kannalta. Tämä tulee ottaa huomioon etenkin viranomaisviestinnässä, jonka tulee olla helposti saavutettavaa myös esimerkiksi ruudunlukijalla. Mitä virallisemmasta viestinnästä on kyse, sitä vähemmän emojeita tulisi edelleen käyttää niiden tulkinnallisuuden takia.
Kuten missä tahansa viestinnässä, myös emojien käytössä vastaanottaja on aina avainasemassa. Harkitse siis tarkkaan, tuovatko emojit viestiisi lisää selkeyttä vai aiheuttavatko ne lukijassa vain hämmennystä.
Lähteet:
Marcel Danes: The Semiotics of Emoji: The Rise of Visual Language in the Age of the Internet
Emojiymmärrys koetuksella? Tulukset tulkitsevat kanssasi! ✨
