Mitä ajatuksia ja tunteita sinussa herättää sukujoulu? Todennäköisesti mielessäsi käynnistyy melkoinen sekametelisoppa tai joulupöytä, jossa graavilohi, rosolli ja sillit kilpailevat huomiostasi. On iloa ja odotusta, mutta ehkä myös pientä jännitystä. Kuka istuu kenen viereen? Milloin syödään? Ja kuka ottaa esiin taas sen aiheen?
Jos haluat rauhoittaa itsesi jo ennen joulurauhan julistusta, meillä on hyvä uutinen: sinun ei tarvitse opetella mitään uutta. Riittää, että otat käyttöösi ne samat työelämätaidot, joilla selviät palavereista, muutoksista ja maanantaiaamuista. Ne nimittäin toimivat myös sukujoulussa!
Tavoite ja strategiset askelmerkit
Kaikki lähtee tavoitteen määrittelystä. Kysy itseltäsi: miltä näyttäisi teidän paras mahdollinen sukujoulunne? Mitä se saisi aikaiseksi osallistujissa? Mitä hyvää siitä seuraisi? Toisin sanoen vapauta sisäinen Simon Sinekisi ja vastaa kysymykseen miksi meillä on sukujoulu?
Kun tavoite on kirkas, esimerkiksi että kaikilla on lopuksi lämmin olo (sekä vatsassa että mielessä), on helpompi hahmottaa myös oma rooli yhteisessä joulussa. Oletko tunnelmanluoja, aikataulun vartija vai se, joka osaa vaihtaa puheenaihetta juuri ennen kuin keskustelu ajautuu jäiselle kelille?
Resilienssitaidot: kun kaikki ei suju kuin joululaulu
On myös tärkeää varautua siihen, että kaikki ei mene yhtä sulavasti kuin käsi konvehtirasiaan. Mikä voi olla esteenä ihanille sukujuhlille? Onko syömiseen varattu riittävästi aikaa? Entä ruoan laskeutumiseen ennen saunaan menoa?
Joulun pienet kriisit kuuluvat asiaan. Silloin kannattaa kaivaa esiin kriisiviestinnän perusopit: avoimuus, rehellisyys ja anteeksipyytäminen. Ne toimivat tilanteessa kuin tilanteessa, myös silloin, kun laatikot palavat pohjaan tai joku unohtaa ilmoittaa erityisruokavaliostaan.
Itsensä johtaminen: sukujoulu ei ole sprintti
Sukujoulu on iso kokonaisuus, joten se kannattaa pilkkoa osiin. Mitä vaiheita siihen sisältyy ja kuka ottaa niistä kopin? Roolit ja odotukset on hyvä sanoittaa ääneen, etteivät kaikki tuo joulupöytään jälkiruokaa, vaan joku muistaa myös paistaa laatikot.
Kaikki joulun tehtävät eivät ole nautinnollisia, joten motivaatiosi kaipanee pientä huomiota. Ruoki sisäistä motivaatiotasi huomaamalla, miten puuronkeittotaitosi ovat kehittyneet vuodesta toiseen. Ulkoista motivaatiotasi hellit palkitsemalla itsesi riittävällä määrällä vihreitä kuulia, kun yksi homma on hoidettu.
Hyvä itsensä johtaja muistaa myös tauot. Kukaan ei ole parhaimmillaan, jos paahtaa koko joulun läpi kuin viimeistä työviikkoa ennen lomaa.
Vuorovaikutustaidot ovat joulun todellinen supervoima
Tulemme jokainen vuorovaikutustilanteisiin omien kokemustemme, geeniemme ja temperamenttiemme kanssa. Silti jokainen meistä voi olla suvereeni vuorovaikutuksessa, koska vuorovaikutustaidot ovat opeteltavissa olevia taitoja.
Jos huomaat ajatustesi harhailevan tiskikoneen tyhjentämisessä, pysähdy hetkeksi. Kun kuuntelet aidosti, osoitat olevasi läsnä ja uskallat jakaa myös jotain itsestäsi, syntyy luottamusta ja kokemus nähdyksi tulemisesta. Hyvä vuorovaikutus ei vaadi täydellisiä keskusteluja tai yksimielisyyttä, vaan halua ottaa yhteyttä toiseen ihmiseen, myös silloin, kun näkemykset eivät täysin kohtaa.
Ja muista tiedonjako! Ajoissa jaettu tieto, vaikka myöhästyvästä bussista tai unohtuneesta joulukermasta, säästää monelta turhalta huokaisulta niin työelämässä kuin sukujoulussa.
Onnistumisten huomioiminen: kiitos ja kehu kantavat pitkälle
Meillä ihmisillä on taipumusta kiinnittää huomiota siihen, mikä meni pieleen tai jäi vajaaksi. Siksi janoamme kokemuksia onnistumisista.
Mitä jos pitäisit kerrankin pienen puheen sukupöydässä ja kiittäisit siitä, että saatte olla yhdessä juuri tässä hetkessä? Ei täydellisenä, ei viimeisen päälle hiottuna vaan inhimillisenä, vähän rönsyilevänä ja elämänmakuisena.
